Possujen lentokisa eli mitä tapahtui "sen pituinen se" -jälkeen

Joskus huomaamattaan ja ilman ennakko-odotuksia löytää sellaisen lastenkirjan, josta ilostuvat sekä lukija että kuulijat. 

Possujen lentokisa - Kolmen pienen porsaan uudet seikkailut (2005, Mäkelä, alkuteos Pigs Might Fly)

on jatko-osa kolmen pienen porsaan seikkailuille. 

Kirjan on kirjoittanut Jonathan Emmett ja piirtänyt Steve Cox, 

suomentanut Sinikka Sajama. 

Tässä tarinassa kolme pientä porsasta ovat ei-enää-niin-pieniä ja heidän nimensä ovat: 

Veeti ja Valto eivät ole oppineet mitään, vaan vieläkin rakentelevat kaikkea niistä vanhoista materiaaleista, jotka eivät toimineet isoa pahaa sutta vastaan: esimerkiksi Veeti on rakentanut television ja pyörän oljista huonolla menestyksellä.

Ainoastaan Voitto on selvinnyt elämänsä jatkossakin voittajana... 

Iso paha susi parantelee katkerana vieläkin takamustaan edellisestä seikkailusta. 

Mutta kun susi huomaa possujen aikovan osallista lentokilpailuun, se päättää kostaa possuille vihdoinkin. 

Ainoastaan Voitto rakentaa (taas) kestävän koneen ja 

kun kaksi muuta possua on tuhonnut olki- ja puukoneensa, 

vastassa on hävittäjäkoneella syöksähtelevä susi. 

Siispä susi kiihdyttää ja kieputtaa ja kolauttaa myös viimeistä konetta vastaan, 

mutta joutuu james bondmaisesti yhtäkkiä possujen koneen moottorin lähelle...

Ja vanha satu toistaa itseään: 

ahkera ja kaiken hienosti etukäteen suunnitteleva possu on voittaja, 

ja pelastaa siinä samalla muut possut. 

Jos vaikka miinuksena tästä kirjasta voisi sanoa, että lentokoneen materiaaleiksi olisi voinut keksiä jotain - - modernimpaa? niin tämä tarina  toimi hienosti. 

Intertekstuaalisuus oli lapsenkin helppo huomata, ja muunnos alkuperäisestä toimi: lentokoneet ovat lasten mieleen enemmän kuin talon rakentaminen. 

Suden loikka hävittäjänsä kyydistä on yhtä uskottava kuin 

esikuvansa elokuvassa esittämä loikka, 

mutta sopi tietysti muutenkin tämän kirjan henkeen. 

Kiihdytän ja kieputan ja kolautan -loru sopi uuteen satuun ja toi kuitenkin vanhaa satua esiin tarpeeksi. 

Sanoisin, että lastenkirja toimi hyvin, vaikka omat lapset ovatkin jo hieman kuvakirjoista seuraaviin siirtyneet. 

Kirja on hieman vanha, ja siten kovin kulunut, 

mutta oli pitkästä aikaa tosi hauska lastenkirja, 

niin toinpa täälläkin esiin. 

Jatkossa jatkan lastenkirja-matkaa Lindgrenien ja Ruotsin jälkeen seuraavaan satujen Pohjoismaahan.